Yhdenvertaisuuslain mukaan kiellettyä syrjintää on myös
kohtuullisten mukautusten epääminen. Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän,
työnantajan sekä palveluiden ja tavaroiden tarjoajan on tarvittaessa tehtävä
kohtuullisia mukautuksia. Niillä varmistetaan vammaisen henkilön asiointi-,
koulutus-, työnsaanti- ja työssäkäyntimahdollisuudet sekä mahdollisuudet saada
yleisesti tarjolla olevia palveluja ja tavaroita sekä suoriutua työtehtävistä
ja edetä uralla yhdenvertaisesti muiden kanssa. Jos tarvittavia mukautuksia ei
tehdä, voi kyseessä olla laissa kielletty syrjintä.
Jos haluaa mennä vielä syvemmälle yhdenvertaisuuteen kannattaa lukea Perustuslain perustelut yhdenvertaisuudesta
Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai
ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.
Kuitenkaan ei edellytetä kaikkien ihmisten kaikissa
suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole
samanlaisia.
Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä
lailla etuja ja oikeuksia että asetettaessa velvollisuuksia.
Ns. positiivinen erityiskohtelu on sallittu, eli voidaan kohdella
tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin muun
muassa tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi.
Yhdenvertaisuus
koskee ihmisiä
Perustuslain yhdenvertaisuussäännös koskee lähtökohtaisesti
vain ihmisiä.
Syrjintäkielto
Syrjintäkieltosäännöksillä täydennetään yleistä yhdenvertaisuuslauseketta.
Perustuslaissa on luettelo eräistä kielletyistä erotteluperusteista, erikseen
on mainittu sukupuoli, ikä, alkuperä, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide,
terveydentila ja vammaisuus. Luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Erikseen
mainittuihin kiellettyihin erotteluperusteisiin rinnastetaan muut henkilöön
liittyvät syyt. Niitä ovat esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, varallisuus, yhdistystoimintaan
osallistuminen, perhesuhteet, raskaus, aviollinen syntyperä, sukupuolinen suuntautuminen
ja asuinpaikka.
Syrjintäkieltosäännöksellä ei ole kielletty kaikenlaista
erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi säännöksessä nimenomaan
mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella
perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Perustelulle
asetettavat vaatimukset ovat erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen
erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat. Perustuslakivaliokunnan
käytännössä on erottelun hyväksyttävyyden lisäksi kiinnitetty huomiota valitun
keinon oikeasuhtaisuuteen.
Segregaatio
Syrjintäkielto koskee myös pelkkää erilliskohtelua (segregaatio).
Sinänsä yhtäläisten palvelujen tarjoaminen erikseen eri
väestöryhmille on kiellettyä, jollei sitä voida jonkin hyväksyttävän syyn
perusteella pitää jossakin tilanteessa oikeutettuna. Myös esimerkiksi
vapaudenriiston kohteeksi joutunut lapsi on hyväksyttävää pitää erillään
aikuisista vangeista, jollei ole lapsen edun mukaista menetellä toisin. Samoin on hyväksyttävää pitää ulkomaalaisoikeudellisella perusteella säilöön
otetut erillään rikoksesta tuomituista ja rikoksesta epäillyistä.
Välillinen syrjintä
Perustuslaissa kielletään myös välillinen syrjintä eli
sellaiset toimenpiteet, joiden vaikutukset tosiasiallisesti – vaikkakin vain
välillisesti – johtaisivat syrjivään lopputulokseen. Suosinta tai jonkin
yksilön tai ryhmän asettaminen etuoikeutettuun asemaan on niin ikään
kiellettyä, jos se asiallisesti merkitsisi toisiin kohdistuvaa syrjintää.
Positiivinen erityiskohtelu
Perustuslain yhdenvertaisuussäännöksillä ei estetä
tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista
erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi naiset, lapset, vähemmistöt,
työttömät) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia.
Lasten kohtelu
Perustuslain 6 §:n 3 momentin säännöksillä lasten
tasa-arvoisesta kohtelusta korostetaan, että lapsia tulee kohdella
aikuisväestöön nähden tasa-arvoisina ihmisinä periaatteessa yhtäläisin
perusoikeuksin sekä keskenään yhdenvertaisesti. 23
Käytännössä kysymys palautuu kuitenkin usein siihen, kuka
käyttää lapsen puhevaltaa. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on tältä
pohjalta katsottu, että lainsäädäntöön voi sisältyä perusoikeuksien osalta
erilaisia järjestysluonteisia, lapsia koskevia säännöksiä. Rajoitukset on
kuitenkin voitava perustella perusoikeussuojan kannalta hyväksyttävällä
tavalla.
Säännöksellä lapsen oikeudesta vaikuttaa häntä itseään
koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti osoitetaan, että jokaista lasta
tulee kohdella yksilönä, ei pelkästään passiivisena toiminnan kohteena.
Sukupuolten tasa-arvo
Perustuslain 6 §:n 4 momentti sisältää yleisen,
sääntelyvarauksen muotoon kirjoitetun velvollisuuden edistää sukupuolten
tasa-arvoa yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti
palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin
lailla tarkemmin säädetään.
Tasa-arvon edistämisellä työelämässä viitataan
tasa-arvoiseen kohteluun sekä työssä että työhön otettaessa. Asian erityisen
merkityksen vuoksi lainkohdassa on erillinen maininta tasa-arvon edistämisestä
palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä. 30 Lainkohdassa
korostetaan naisten ja miesten samapalkkaisuusvaatimusta, joka perustuu myös
useaan Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen.
Tasa-arvon edistämisellä yhteiskunnallisessa toiminnassa
viitataan muun muassa eri sukupuolten tasa-arvoisten osallistumis- ja
vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki
(609/1986) on tärkeä yksittäinen tätä perustuslaillista toimeksiantoa
toteuttava säädös.
Alueelliset kokeilut
Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyllä edellytetään
lähtökohtaisesti samanlaista kohtelua muun muassa asuinpaikkaan katsomatta.
Pelkkää maantieteellistä kriteeriä ei voida pitää hyväksyttävänä
erotteluperusteena perusoikeusjärjestelmässä, jonka kokonaisuuteen kuuluvat
myös maassaliikkumisoikeus ja asuinpaikan valitsemisen vapaus.
Perustuslakivaliokunta on kuitenkin pitänyt jonkinasteiseen erilaisuuteen
johtavaa kokeilulainsäädäntöä sinänsä hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden
kannalta. Valiokunta on tällöin korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta
johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin
yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn ja että kokeilu saattaa ainakin
joissakin rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, jonka nojalla
muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan tinkiä alueellisessa suhteessa.
Perustuslakivaliokunta on kokeiluluonteista lainsäädäntöä
arvioidessaan vakiintuneesti korostanut perusoikeussääntelyyn yleisesti
kohdistuvaa lailla säätämisen vaatimusta ja todennut sen ulottuvan myös
yhdenvertaisuusperiaatteeseen.
Vaatimus tulee ottaa huomioon muun ohella
kokeilualueen määrittelyssä. Tältä pohjalta valiokunta on kokeiluhankkeiden
yhteydessä edellyttänyt, että kokeilualueesta säädetään suoraan laissa tai –
toissijaisesti – päätöksenteko kokeilualueesta sidotaan lailla riittävän
täsmällisesti määriteltyihin kriteereihin.
Kokeilusäännöksille tulee lisäksi
asettaa voimassaolorajoitus siten, että ne ovat voimassa vain kokeiluun
tarvittavan lyhyen ajan.
Kokeilun toimeenpanon yleisenä edellytyksenä on
lisäksi, että sen tulosten selvittäminen ja arviointi on asianmukaisesti
järjestetty.
Yleisen lainvalmisteluohjeen mukaisesti myös
kokeiluluonteisen sääntelyn voimassaolon määräaikaisuus tulee ilmaista
asianomaisen säädöksen nimikkeessä.