Suomessa voidaan perustuslain perusoikeuksia rajoittaa poikkeusoloissa. Tätä varten on säädetty Valmiuslaki. Valmiuslaki otetaan käyttöön valtioneuvoston asetuksella.
Kiinan Wuhanista alkanut Korona-virus kehittyi Euroopassa pandemiaksi. Pandemian aiheuttamia rajoituksia voidaan päättää Tartuntatautilain perusteella kuntatasolla kunnan tartuntatautilääkärin päätöksellä, tai Aluehallintoviraston päätöksellä. lain mukaan voidaan sairastuneita ihmisiä voidaan eristää, ja altistuneita voidaan asettaa karanteeniin. Aluehallintovirasto voi rajoittaa joukkokokouksia. Myös paikallisesti voidaan sulkea kouluja
Valmiuslaki ulottaa toimet koko valtakunnan alueelle
Valmiuslainsäädännöllä pyritään varmistamaan väestön turvallisuus ja elinmahdollisuudet sekä yhteiskunnan toimivuus poikkeusoloissa. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi poikkeusoloissa saatetaan tarvita viranomaisten poikkeuksellisia toimivaltuuksia. Toimivaltuuksien tarve voi olla kiireellinen. Koska normaalioloja koskevat toimivaltuudet saattavat tällöin olla riittämättömiä, tulee oikeusjärjestykseen sisältyä säännökset poikkeusoloissa käyttöön otettavista poikkeuksellisista toimivaltuuksista.
Tilapäisiä poikkeuksia koskevat valtioneuvoston asetukset on saatettava viipymättä eduskunnan käsiteltäviksi. Eduskunta voi päättää asetusten voimassaolosta.
Ammatillinsn koulutuksen muutokset on muotoiltu toimeenpanoasetuksessa, seuraavasti
Ammatillisen koulutuksen järjestämisvelvollisuuden rajoitukset
•Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitetulla koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus järjestää opetusta ja koulutusta vain siltä osin kuin se on mahdollista toteuttaa muissa oppimisympäristöissä kuin oppilaitoksessa.
•Koulutuksen järjestäjä voi poiketa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 5 luvun henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaa ja päivittämistä koskevista säännöksistä siltä osin kuin se on tarpeellista.
•Koulutuksen järjestäjä on velvollinen antamaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 64 §:ssä tarkoitettua erityistä tukea ja 65 §:ssä tarkoitettua vaativaa erityistä tukea vain siinä laajuudessa kuin se on mahdollista toteuttaa.
•Koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus järjestää ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 52 §:ssä tarkoitettuja näyttöjä vain siltä osin, kuin ne on mahdollistaa toteutta
Uudenmaan sulkemista perusteellaan näin:
Valmiuslain 118 §:n mukaisesti henkilöiden liikkumista rajoitetaan Uudenmaan maakunnan alueelle ja alueelta siten, että Uudenmaan maakuntaan tulo ja sieltä poistuminen kielletään. Jokaisella on kuitenkin oikeus palata koti- tai asuinpaikkakunnalleen. Edellä 1 momentissa säädettyä ei sovelleta, jos liikkuminen on välttämätöntä viranomaistoiminnassa, työn, elinkeinon tai luottamustoimen harjoittamiseksi tai lakisääteisen velvollisuuden täyttämiseksi taikka lähiomaisen kuoleman vuoksi, lapsen tapaamisoikeuden toteuttamiseksi tai muun niihin merkitykseltään rinnastuvan painavan henkilökohtaisen syyn vuoksi. Tällaisena henkilökohtaisena syynä ei voida pitää vapaa-ajan matkustusta.
Henkilön on annettava poliisin pyynnöstä tässä momentissa tarkoitetusta liikkumisesta selvitys matkan määränpäästä ja tarkoituksesta. Edellä 1 momentin rajoittamatta ulkomaan ja kotimaan lentoliikenne sallitaan Helsinki–Vantaan lentoasemalle ja lentoasemalta ilmailulle asetettujen rajoitusten puitteissa. 3 § Tässä asetuksessa säädetyn liikkumiskiellon tai -rajoituksen rikkomisen rangaistavuudesta säädetään valmiuslain 133 §:ssä. 4 § Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä maaliskuuta 2020. Asetus on voimassa 19 päivään huhtikuuta 2020
Ravintoliden sulkemista perustellaan näin
Ammatillinsn koulutuksen muutokset on muotoiltu toimeenpanoasetuksessa, seuraavasti
Ammatillisen koulutuksen järjestämisvelvollisuuden rajoitukset
•Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitetulla koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus järjestää opetusta ja koulutusta vain siltä osin kuin se on mahdollista toteuttaa muissa oppimisympäristöissä kuin oppilaitoksessa.
•Koulutuksen järjestäjä voi poiketa ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 5 luvun henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaa ja päivittämistä koskevista säännöksistä siltä osin kuin se on tarpeellista.
•Koulutuksen järjestäjä on velvollinen antamaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 64 §:ssä tarkoitettua erityistä tukea ja 65 §:ssä tarkoitettua vaativaa erityistä tukea vain siinä laajuudessa kuin se on mahdollista toteuttaa.
•Koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus järjestää ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 52 §:ssä tarkoitettuja näyttöjä vain siltä osin, kuin ne on mahdollistaa toteutta
Uudenmaan sulkemista perusteellaan näin:
Valmiuslain 118 §:n mukaisesti henkilöiden liikkumista rajoitetaan Uudenmaan maakunnan alueelle ja alueelta siten, että Uudenmaan maakuntaan tulo ja sieltä poistuminen kielletään. Jokaisella on kuitenkin oikeus palata koti- tai asuinpaikkakunnalleen. Edellä 1 momentissa säädettyä ei sovelleta, jos liikkuminen on välttämätöntä viranomaistoiminnassa, työn, elinkeinon tai luottamustoimen harjoittamiseksi tai lakisääteisen velvollisuuden täyttämiseksi taikka lähiomaisen kuoleman vuoksi, lapsen tapaamisoikeuden toteuttamiseksi tai muun niihin merkitykseltään rinnastuvan painavan henkilökohtaisen syyn vuoksi. Tällaisena henkilökohtaisena syynä ei voida pitää vapaa-ajan matkustusta.
Henkilön on annettava poliisin pyynnöstä tässä momentissa tarkoitetusta liikkumisesta selvitys matkan määränpäästä ja tarkoituksesta. Edellä 1 momentin rajoittamatta ulkomaan ja kotimaan lentoliikenne sallitaan Helsinki–Vantaan lentoasemalle ja lentoasemalta ilmailulle asetettujen rajoitusten puitteissa. 3 § Tässä asetuksessa säädetyn liikkumiskiellon tai -rajoituksen rikkomisen rangaistavuudesta säädetään valmiuslain 133 §:ssä. 4 § Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä maaliskuuta 2020. Asetus on voimassa 19 päivään huhtikuuta 2020
Ravintoliden sulkemista perustellaan näin
Hallituksen esitys
HE25/2020 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi majoitus- ja
ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta
1. Asian tausta ja valmistelu
Valtioneuvosto on todennut yhteistoiminnassa tasavallan
presidentin kanssa 16.3.2020, että maassa vallitsee koronavirustilanteen vuoksi
poikkeusolot. Valtioneuvosto linjasi tällöin lisätoimenpiteistä
koronavirustilanteen hoitamiseksi Suomessa. Linjattujen toimenpiteiden
tarkoituksena on suojata väestöä sekä turvata yhteiskunnan ja talouselämän
toiminta. Ehdotuksessa säädetään uusista toimenpiteistä.
2. Nykytila ja sen arviointi
Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa
(308/2006) säädetään ravitsemisliikkeen määritelmästä. Ravitsemisliikkeellä
tarkoitetaan lain 1 §:n 2 momentin 4 kohdan elintarvikehuoneistoa, jossa
harjoitetaan ravitsemistoimintaa. Saman momentin 3 kohdan mukaan
ravitsemistoiminnalla ammattimaisesti tapahtuvaa ruoan tai juoman tarjoamista
yleisölle elintarvikelaissa (23/2006) tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa
nautittavaksi. Lain esitöiden (HE 138/2004 vp) mukaan toiminnan
ammattimaisuutta arvioitaessa olennaista on, että toiminnalla tähdätään
taloudelliseen tulokseen. Merkitystä ei ole sillä, tuottaako toiminta
tosiasiallisesti voittoa. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jää sellainen
majoitus- ja ravitsemistoiminta, jota harjoitetaan taloudellista hyötyä tavoittelematta.
Käytännössä ravitsemisliikkeitä ovat esimerkiksi kahvilat ja ravintolat mukaan
lukien anniskelupaikat samoin kuin elintarvikkeiden valmistukseen ja myyntiin
käytettävät kioskit ja ulkotilat kuten torit. Ravitsemistoimintaa harjoitetaan
yleensä yleisölle avoimissa ravintoloissa. Tarjoilulla tarkoitetaan ruoan tai
juoman luovuttamista asiakkaalle tarjoilupaikkana toimivassa
elintarvikehuoneistossa nautittavaksi.
Lain 1 §:n 3 momentin mukaan ravitsemistoiminnalla
tarkoitetaan myös vain yhteisön, säätiön tai laitoksen omalle henkilöstölle tai
muuten rajoitetulle henkilöpiirille tarkoitettua ruoan tai juoman tarjoamista
(henkilöstöravintolatoiminta). Lain esitöiden mukaan pääasiallisesti tietyn
työpaikan henkilöstöä tai muuten rajoitettuja tahoja palveleva
henkilöstöravintola poikkeaa luonteeltaan 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta
ravitsemisliikkeestä, koska se ei ole tarkoitettu yleisölle. Ottaen huomioon
pyrkimyksen lain kattavasta soveltamisalasta pykälän 3 momentin mukaan
henkilöstöravintolatoiminta eli vain yhteisön, säätiön tai laitoksen omalle
henkilökunnalle tai muuten rajoitetulle henkilöpiirille tarkoitettu ruoan tai
juoman tarjoaminen rinnastetaan ravitsemistoimintaan. Momentissa tarkoitetut
yhteisöt ja säätiöt voivat olla yksityisoikeudellisia tai julkisoikeudellisia.
Laitoksella tarkoitetaan esimerkiksi valtion laitoksia ja kunnallisia
liikelaitoksia.
Lakia ei sovelleta
ulosmyyntitoimintaan, jossa elintarvikehuoneistosta luovutetaan elintarvikkeita
tai juomia yksinomaan muualla kuin elintarvikehuoneistossa nautittavaksi.
3. Tavoitteet
COVID-19 –viruksen
(koronavirus) leviämisen hidastamiseksi on tarpeellista tehdä uusia rajoituksia.
Ehdotuksen tavoitteena on sulkea kokonaan ravintoloiden, yökerhojen,
anniskeluravintoloiden ja kahviloiden toiminta asiakkailta. Ehdotuksella
kuitenkin mahdollistettaisiin ravintoloiden ulosmyynti.
4. Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1.
Keskeiset
ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan ravitsemisliikkeiden aukiolon
väliaikaista rajoittamista. Ravitsemisliikkeiden
olisi lopetettava tuotteiden tarjoaminen asiakkaille ravitsemisliikkeiden
tiloissa. Tuotteiden ulosmyynti olisi jatkossakin sallittua. Esityksessä
ehdotetaan majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaista
muuttamista.
3 a §.Ravitsemisliikkeiden
aukiolon väliaikainen rajoittaminen.
Pykälä mahdollistaisi ravitsemisliikkeen aukiolon
rajoittamisen poikkeusolojen aikana. Ravitsemisliikkeet olisi pidettävä
suljettuina asiakkailta. Ravitsemisliikkeen sulkeminen tarkoittaisi, että
ravitsemisliikkeet eivät saisi tarjoilla tuotteita asiakkaille
ravitsemisliikkeen tiloissa. Säännös kattaisi ravitsemisliikkeeseen kytketyt
tilat esimerkiksi terassit ja muut ulkotilat, joilla liike harjoittaa
ravitsemistoimintaa. Säännös koskisi myös tilanteita, jossa asiakas
itsepalveluna ostaa tuotteet ja jää nauttimaan niitä
ravitsemisliikkeeseen.
Pykälän 2 momentti sisältäisi selvyyden vuoksi säännöksen,
että 1 momentissa säädetty ravitsemisliikkeen pitämisestä suljettuna
asiakkailta, ei koske ruoan tai juoman myymistä ravitsemisliikkeestä muualla
nautittavaksi. Säännös mahdollistaisi
tuotteiden ulosmyynnin, jossa tuotteet myydään asiakkaille mukaan myöhemmin
nautittavaksi. Suoraan asiakkaille tapahtuvan myynnin ohella säännös
mahdollistaisi ruokalähettipalvelujen toiminnan mukaan luettuna
ravitsemisliikkeen omat ruoan toimituspalvelut.
Alkoholilain (1102/2017) 3 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan
alkoholijuomien anniskelulla tarkoitetaan alkoholijuoman myyntiä nautittavaksi
myyjän hallitsemissa tiloissa tai myyjän järjestämässä valvonnassa. Lain 18 §:n
1 momentin mukaan alkoholijuomien anniskelulupa koskee anniskelupaikan
anniskelualuetta ja se myönnetään majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa
laissa tarkoitettua ravitsemistoimintaa harjoittavalle hakijalle.
Esityksen mukaan
ravitsemisliikkeet eivät saisi tarjoilla ruokaa ja juomaa asiakkaille
ravitsemisliikkeen sisä- tai ulkotiloissa. Tämä merkitsee sitä, että myöskään
alkoholijuomia ei saisi myydä asiakkaille paikalla nautittavaksi. Näin
ollen alkoholijuomien anniskelua ei olisi tarpeen erikseen kieltää tai
rajoittaa.
Pykälän 3 momentissa rajattaisiin sulkemisen ulkopuolelle
lain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetut henkilöstöravintolat. Mainittu säännös
kattaa yhteisön, säätiön tai laitoksen omalle henkilökunnalle tai muuten
rajoitetulle henkilöpiirille tarkoitettu ruoan tai juoman tarjoamisen.
Momentissa tarkoitetut yhteisöt ja säätiöt voivat olla yksityisoikeudellisia
tai julkisoikeudellisia. Käytännössä säännös tarkoittaisi, että esimeriksi
vanhainkodit, sairaalat mukaan lukien esimerkiksi mielisairaalat ja vammaisten
hoitoon tarkoitetut yksiköt, varuskunnat, vankilat, päiväkodit ja koulut sekä teollisuuslaitosten
henkilöravintolat voisivat jatkossakin olla avoinna.
Lain 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaiset majoitusliikkeet
eivät saisi tarjoilla aamupalaa ravitsemisliikkeen tiloissa nautittavaksi,
mutta voisivat edelleen tarjota asiakkaalle mukaan valmiita annoksia tai
aamupalatarvikkeita.
Rajoituksen määräajasta säätämistä pidetään tärkeänä alan toiminnan
ennakoitavuuden näkökulmasta. Tämän hetken tautitilanteen kehittymisestä
esitetyn arvion mukaan rajoituksen päättymistä toukokuun lopussa pidetään
oikeasuhtaisena.
(Valmistelun aikana on arvioitu myös vaihtoehtoa, että
ravitsemisliikkeiden aukioloaikasääntely otettaisiin uudelleen käyttöön ja
liikkeiden aukioloa rajoitettaisiin päiväsaikaan. Tätä vaihtoehtoa ei myöskään
pidetä riittävänä esityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tarve
sosiaalisten kontaktien vähentämiselle koskee myös päiväsaikaa tapahtuvaa
toimintaa).
4.2.
Pääasialliset
vaikutukset
Koronavirus-pandemiassa on kyse vaikutuksiltaan erityisen
vakavaa suuronnettomuutta vastaavasta, hyvin laajalle levinneestä vaarallisesta
tartuntataudista. Virus on uusi, eikä ihmiskunnalla ole vastustuskykyä sitä
vastaan. Virus leviää pääasiassa pisaratartuntana ihmisten välillä ja tartunnan
saanut saattaa levittää virusta ennen oireiden alkamista. Valtaosa tartunnoista
tapahtuu kuitenkin vasta oireiden puhjettua. Ilman rajoitetoimia väestöstä saa
tartunnan epidemian ensi aallon aikana jopa yli 80%, ja näistä saattaa
sairastua kliinisesti vähintään kolmasosa. Valtaosa tapauksista on suhteellisen
lieviä, mutta noin 15% tapauksista on vakavia ja noin 5% kriittisiä.
Epidemiologiset tunnusluvut tarkentuvat koko ajan.
Levitessään pandemia on ajanut maiden terveydenhuollon ja
erityisesti sairaalahoidon äärirajoille. Sairaalahoitoon otetuista potilaista
huomattavan suuri osa, jopa kolmannes, on otettu muutaman päivän kuluttua
tehohoitoon. Hoidon tarve on kohdistunut erityisesti vaikean hengitysvajauksen
ja monielinvaurion tehohoitoon, jota ilman potilas pääsääntöisesti menehtyy.
Viruksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen liittyvän vaikean hengitysvajauksen
tehohoito on erittäin vaativaa, paraneminen on tyypillisesti hidasta ja
tehohoitoajat pitkiä.
Esitys tarkoittaisi, että ravintolat, kahvilat,
anniskeluliikkeet ja yökerhot on pidettävä suljettuna. Ulosmyynti kuitenkin
mahdollistaisi toiminnan jatkamisen pienemmässä muodossa.
Ravitsemisliikkeiden sulkemisella on välittömät vaikutukset
ravitsemisalan yrittäjien mahdollisuuksiin harjoittaa ammattiaan. Toisaalta
rajojen sulkemisen myötä ulkomaanmatkailun pysähtyminen, Suomessa liikkumista
koskevan rajoituksen suosittaminen sekä paikallisen asiakaskunnan epävarmuus
koronaviruksen leviämisestä ja sitä kautta varovainen palvelutarjonnan
kuluttaminen aiheuttavat, että ravintoloiden asiakasmäärä on jo muutenkin
romahtanut. Vakuutusehdoista riippuen yrittäjälle voi olla mahdollista saada
toiminnan keskeytymisestä korvauksia. Liikehuoneiston vuokraamisesta annettu
lain (482/1995) 25 §:n ja varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun
lain (228/1929) 36 §:n perusteella voidaan arvioida vuokran kohtuullistamista
eräissä tapauksissa.
Ravintoloiden sulkeminen ei myöskään suoraan vaikuta
ravitsemistoiminnan harjoittajien kiinteisiin kuluihin, joita voivat olla
esimerkiksi ravintolatilan vuokra, sähkö, vesi- ja jätehuollon maksut,
toimintaan liittyvät lupamaksut, henkilöstöön mahdollisesti liittyviä muut
kulut ja toimintaa varten otettujen lainojen lyhennykset. Voidaan myös
arvioida, että mikäli ravintoloiden sulkeminen poikkeusoloissa jatkuu pitkään,
voi päätöksellä olla pidemmällä ajanjaksolla myös negatiivisia vaikutuksia
ravintolan tunnettuuteen ja siten kysynnän palautumiseen kriisin jälkeen.
Ravintola-ala työllistää yli 50 000 henkilöä, mikä on noin
puolet matkailualan työvoimasta. Tämän lisäksi alalla käytetään vuokratyövoima
ja osa-aikaisia työntekijöitä. Ravintoloiden sulkemisen voidaan arvioida
lisäävän lomautuksia ja irtisanomisia. Ravitsemisliikkeiden sulkeminen
vaikuttaa myös yrityksiin, jotka toimittavat tuotteita ravintoloiden
käyttöön.
Ravintoloiden sulkemisella on vaikutuksia myös kansalaisten
hyvinvointiin, sillä tarjottavien ruokapalvelujen määrä supistuu. Voidaan
arvioida, että kaikki ravintolat eivät jatka toimintaansa ulosmyyntiä
hyväksikäyttäen. Toisaalta ehdotus hyödyttää esimerkiksi ruokalähettipalveluja
tarjoavia toiminnan harjoittajia, joiden kysyntä kasvaa.
5. Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Valmistelun aikana on arvioitu vaihtoehtoa, jossa
ravitsemisliikkeiden sulkemisesta asiakkailta säädettäisiin osassa maata tai
erillisiin päätöksiin perustuvalla maantieteellisellä porrastuksella. Tätä
vaihtoehtoa ei kuinkaan pidetä mahdollisena huomioiden esityksen tavoitteet
kaikkien sosiaalisten kontaktien vähentämiseksi ja taudinkulun hidastamiseksi.
Ravintoloissa ja muissa ravitsemisliikkeissä ihmisten välinen kanssakäyminen on
tiivistä ja pisaratartuntaa voidaan pitää niissä tilanteissa hyvin
mahdollisena. Tällä hetkellä ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka laajasti uusi
koronavirus on maassamme jo levinnyt. On hyvin todennäköistä, että oireettomia
tai lieväoireisia tartuntoja on eri puolilla Suomea, jolloin maakuntarajojen
tai muiden alueellisten rajoitusten asettaminen on keinotekoista, koska tilanne
voi muuttua parissa päivässä.
Valmistelun aikana on arvioitu myös vaihtoehtoa, että
ravitsemisliikkeiden aukioloaikasääntely otettaisiin uudelleen käyttöön ja
liikkeiden aukioloa rajoitettaisiin päiväsaikaan. Tätä vaihtoehtoa ei myöskään
pidetä riittävänä esityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tarve
sosiaalisten kontaktien vähentämiselle koskee myös päiväsaikaa tapahtuvaa
toimintaa.
Virus on uusi, eikä ihmiskunnalla ole vastustuskykyä sitä
vastaan. Uutta virusta kohtaan ei myöskään ole vielä rokotetta eikä spesifistä
lääkehoitoa. Virus leviää pääasiassa pisaratartuntana ihmisten välillä, minkä
vuoksi tärkein tartunnan torjunnan keino on välttää läheistä – alle metrin –
kontaktia ihmisten kesken. Tartunnan saanut saattaa levittää virusta jo ennen
oireiden alkamista. Valtaosa tartunnoista tapahtuu kuitenkin vasta oireiden
puhjettua. Ilman rajoitetoimia väestöstä saa tartunnan epidemian ensi aallon
aikana jopa yli 80 prosenttia, ja näistä sairastuu kliinisesti jopa kolmasosa.
Valtaosa tapauksista on suhteellisen lieviä, mutta noin 15 prosenttia
tapauksista on vakavia ja noin 5 prosenttisia kriittisiä. Epidemiologiset
tunnusluvut tarkentuvat koko ajan, mutta tartunnantorjunnan toimet on
päätettävä ja toteutettava kulloinkin käytettävissä olevan tiedon perusteella.
5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt
keinot
Useat Euroopan valtiot ovat koronavirusepidemian
käynnistyttyä rajoittaneet ravintoloiden aukioloa tai määränneet ne kokonaan
suljettavaksi. Ravintolat suljettu esimerkiksi Itävallassa, Tanskassa,
Ranskassa, Kreikassa, Unkarissa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Puolassa,
Romaniassa, Sloveniassa ja Slovakiassa. Saksa on rajoittanut aukioloaikoja.
Espanja aikoo sulkea ravintolat lähiaikoina.
6Voimaantulo
Laki ehdotetaan
tulemaan voimaan mahdollisimman pian.
7Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Esityksessä säädettäväksi ehdotettava ravitsemisliikkeiden
aukiolon rajoittaminen merkitsee puuttumista perustuslain 18 §:ssä turvattuun
elinkeinovapauteen. Lisäksi ehdotuksilla voidaan katsoa olevan vaikutuksia
perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuudensuojaan. Perustuslain 18 §:n 1
momentissa turvataan jokaiselle oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa
valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Säädettäväksi ehdotettavien rajoitusten tavoitteena on
väestön terveyden suojeleminen ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn
säilyttäminen tartuntatautilain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen
epidemian oloissa. Rajoitusten tarkoituksena on siis valtiosääntöisesti turvata
perustuslain 22 §:n edellyttämällä tavalla julkisen vallan toimesta
perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattu jokaisen oikeus elämään, perustuslain
19 §:n 1 momentissa säädetty jokaisen oikeus välttämättömään huolenpitoon sekä
19 §:n 3 momentissa säädetty julkisen vallan velvollisuus turvata riittävät
terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä.
Suomi on ratifioinut useita kansainvälisiä
ihmisoikeussopimuksia, joissa on säädetty oikeudesta elämään ja oikeudesta
terveyden suojeluun. Julkisen vallan on turvattava Suomea sitovien
ihmisoikeussopimusten toteuttaminen. Muun muassa Euroopan Neuvostossa
hyväksytyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklassa säädetään oikeudesta
elämään ja uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 11 ja 13 (1) artikloissa
säädetään oikeudesta terveyden suojeluun ja lääkinnälliseen apuun. Yhdistyneiden
Kansakuntien (YK) taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen eli TSS-sopimuksen 12 artiklassa
tunnustetaan jokaiselle oikeus nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta
ruumiin- ja mielenterveydestä. Säännöksen mukaan sopimusvaltion tulee ryhtyä
toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä sellaisten olosuhteiden luomiseksi,
jotka ovat omiaan turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelut
sairaustapauksissa. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 6
artiklassa on säädetty oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen
mahdollisimman täysimääräisesti. Säännöksen tarkoituksena on luoda optimaaliset
puitteet lapsen henkiinjäämiselle ja edellytykset hänen harmoniselle kehittymiselleen.
Sopimuksen 24 artiklassa on säädetty oikeudesta terveyden- ja sosiaalihuoltoon.
Myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa 10
artiklassa säädetään oikeudesta elämään ja 25 artiklassa oikeudesta terveyteen.
Esitettyjen rajoitusten tavoitteena olevat yksilöiden
perustavien perusoikeuksien turvaamiseen liittyvät tavoitteet ovat
perusoikeusoikeusjärjestelmän kannalta huomattavan painavia ja hyväksyttäviä.
Myös ehdotettavien elinkeinovapauden rajoitusten voidaan
arvioida olevan merkitykseltään huomattavia. Erityisesti anniskeluun
keskittyvien ravintoloiden osalta esityksen voidaan katsoa merkitsevän kyseisen
elinkeinotoiminnan määräaikaista kieltämistä tai vähintäänkin luvan
määräaikaista peruuttamista. Myös muiden ravintoloiden osalta liiketoiminnan
ulosmyyntiin rajoittava sääntely merkitsee huomattavaa puuttumista niiden
elinkeinotoimintaan. Näin merkittävä puuttuminen perustuslain 18 §:ssä
perusoikeutena turvattuun elinkeinovapauteen ei valtioneuvoston arvion mukaan
ole mahdollista tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, vaan edellyttäisi
perustuslain säätämisjärjestystä.
Perustuslain 23 §:n mukaan perusoikeuksista voidaan säätää
lailla tai laissa erityisestä syystä säädetyn ja soveltamisalaltaan
täsmällisesti rajatun valtuuden nojalla annettavalla valtioneuvoston
asetuksella sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen
kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin muiden kansakuntaa vakavasti
uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen
kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia. Perustuslakivaliokunnan
perustuslain 23 §:n säätämisen yhteydessä antaman mietinnön mukaan muu
kansakuntaa vakavasti uhkaava poikkeusolo voisi olla esimerkiksi pandemia (PeVM
9/2010 vp s.10/II.). Valtioneuvosto on 16.3.2020 todennut Suomessa vallitsevan
poikkeusolot valmiuslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun vaikutuksiltaan erityisen
vakavaa suuronnettomuutta vastaavan ja hyvin laajalle levinneen ja vaarallisen
tartuntataudin perusteella. Käsillä olevat poikkeusolot mahdollistavat
perusoikeuksista poikkeamisen perustuslain 23 §:ssä säädetyin
edellytyksin.
Esityksessä säädettäväksi ehdotettu sääntely olisi 23 §:ssä
edellytetyllä tavoin tilapäinen, kun se olisi määräaikainen ja rajoitukset mahdollisia
ainoastaan poikkeusoloissa. Ehdotetun kaltaiset hyvin laajat rajoitukset ovat
välttämättömiä pandemian väestön terveydelle merkitsemän uhan torjumiseksi ja
yksilöiden edellä kuvattujen perusoikeuksien turvaamiseksi sekä julkiselle
vallalle asetettujen velvoitteiden täyttämiseksi.
Koronaviruksen aiheuttaman pandemian takia valtioneuvosto on
päättänyt ottaa käyttöön valmiuslain nojalla joukon toimenpiteitä, joilla
voidaan turvata hoitokapasiteetti ja pandemiatilanteen hoito sekä
välttämättömät ja tarpeelliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
Näiden valtuuksien käytön tarkoitus on puuttua epidemiasta
johtuvan hengen ja terveyden uhkan juurisyyhyn, toisin sanoen rajoittaa
virustartunnan leviämistä ihmisten välisissä kontakteissa siten, että virustartunnasta
seuraava tautitaakka on väestössä mahdollisimman pieni. Ihmisten liikkumisen ja
viruksen ominaisuuksien vuoksi tartuntatautilain mahdollistamat ensisijaiset
karanteeni-, eristämis- ja muut rajoitustoimenpiteet ovat hidastaneet mutta
eivät ole pystyneet estämään viruksen leviämistä väestössä. Ennen muuta ne
väestöryhmät, joille tauti on erityisen vaarallinen, on suojeltava
virustartunnalta. Näitä väestöryhmiä ovat perussairaat (sydän- ja
verisuonisairaudet, keuhkosairaudet, huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes,
pahanlaatuiset kasvaimet ja immuunipuutostilat) sekä yli 70-vuotiaat henkilöt.
Nuoremmilla ja perusterveillä henkilöillä tauti on selvästi lievempi ja tuottaa
suojaavan immuniteetin. Tiedetään, että osa tartunnan saaneista, mahdollisesti
jopa puolet, on hyvin vähäoireisia tai oireettomia mutta levittää virusta
ympäristöönsä. Koronavirustartuntaa vastaan on lisäksi kehitteillä rokotteita
sekä tutkitaan erilaisia lääkehoidon mahdollisuuksia taudin hoidossa. Näistä
syistä on perusteltua ja eettisesti oikein, että taudin vakaville muodoille
erityisen alttiita henkilöitä suojellaan tartunnalta, kunnes epidemia sammuu
luonnostaan ja/tai rokotusten ansiosta.
Nykyisten rajoittamistoimien arvioidaan vähentävät väestön
kontakteja noin 25-50 prosenttia normaalitilaan verrattuna. Tällöin arvioidaan,
että R0 -arvo laskee lähtötasosta 2.4 tasolle 1.8 tai jopa sen alle (ad 1.6)
edellyttäen, että toimet toteutuvat täysimääräisesti. Tämä hidastaa taudin
leviämistä, pidentää epidemian kestoa runsaalla kuukaudella noin 160 päivään
sekä laskee päivittäistä tapausmäärää. On huomattava, että pienikin muutos R0
luvussa esimerkiksi silloin, kun rajoitustoimien toteutuminen aikaa myöten
löystyy, aiheuttaisi suuren vaikutuksen epidemian kulkuun ja palvelujärjestelmän
kuormitukseen. Esimerkiksi R0-arvolla 2.4 tehohoitoa tarvitsevien määrä olisi
kaksin- tai kolminkertainen.
Tartuntojen leviämisen ehkäisy ja hidastaminen uusin tai
laajemmin rajoitustoimin on välttämätöntä ihmisten henkeä ja terveyttä uhkaavan
vakavan vaaran torjumiseksi.
Tähänastiset toimenpiteet eivät ole vallitsevassa
tilanteessa riittäviä puuttumaan epidemian juurisyyhyn, eli tartuntojen
leviämiseen väestössä. Tartuntojen leviämisen ehkäisy ja hidastaminen on
välttämätöntä ihmisten henkeä ja terveyttä uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi
välittömästi ottaen huomioon palvelujärjestelmän toimintakyvyn rajat koko
valtakunnassa. Valmiuslain nojalla nyt käyttöönotetut toimenpiteet ovat
mahdollistaneet sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintakyvyn turvaamisen, mutta
ne eivät kohdistu suoraan tähän tartuntojen leviämisen rajoittamiseen.
Ehdotukseen sisältyvää elinkeinovapaudesta tehtävää
tilapäistä poikkeusta on edellä kuvatuin perustein pidettävä perustuslain 23
§:n tarkoittamalla tavalla välttämättömänä edellä yksilöityjen yksilöiden
perusoikeuksien turvaamiseksi ja julkiseen valtaan kohdistuvien velvoitteiden
täyttämiseksi. Juuri ravintoloissa ihmisten välinen kanssakäyminen on niin
tiivistä, että pisaratartunta on hyvin mahdollinen. Näiden kontaktien
vähentämistä voidaan vallitsevissa olosuhteissa pitää vähäisimpinä tehokkaana,
ja näin ollen oikeasuhtaisena keinona edellä kuvattujen pandemian torjunnassa
tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Väestön terveyden ja terveydenhuollon
kantokyvyn turvaaminen ei käsillä olevassa pandemiassa olisi mahdollista
elinkeinovapauteen vähemmän puuttuvin toimin. Säädettäväksi ehdotettu
perusoikeuspoikkeus on myös ajallisesti rajattu vain siihen laajuuteen, joka on
katsottava sen taustalla olevien tavoitteiden kannalta välttämättömäksi ja
oikeasuhtaiseksi.
Elinkeinovapautta ei ole sellaisenaan turvattu Euroopan
ihmisoikeussopimuksessa tai YK:n alaisissa ihmisoikeussopimuksissa. YK:n
ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23 artiklaan sisältyy työn
valinnan vapaus. Elinkeinovapaus sisältyy Euroopan unionin perusoikeuskirjaan.
Sen 16 artiklan mukaan elinkeinovapaus tunnustetaan unionin oikeuden sekä
kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti. Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 1 artikla suojaa omaisuudensuojaa ja
sen on katsottu suojaavan välillisesti myös elinkeinotoimintaa. Kyseistä
oikeutta voidaan rajoittaa laajasti lailla julkisten intressien turvaamiseksi.
Suomen kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet eivät estä ehdotetun kaltaista
poikkeamista perusoikeuksista.
Perustuslain 7 §:n 1 momentissa säädetään oikeudesta elämään
ja 19 §:n 3 momentissa säädetään, että julkisen vallan on turvattava jokaiselle
riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.
Suomi on ratifioinut useita kansainvälisiä
ihmisoikeussopimuksia, joissa on säädetty oikeudesta elämään ja oikeudesta
terveyden suojeluun. Julkisen vallan on turvattava Suomea sitovien
ihmisoikeussopimusten toteuttaminen. Muun muassa Euroopan Neuvostossa hyväksytyn
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklassa säädetään oikeudesta elämään ja
uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 11 ja 13 (1) artikloissa säädetään
oikeudesta terveyden suojeluun ja lääkinnälliseen apuun. Yhdistyneiden
Kansakuntien (YK) taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen eli TSS-sopimuksen 12 artiklassa
tunnustetaan jokaiselle oikeus nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta
ruumiin- ja mielenterveydestä. Säännöksen mukaan sopimusvaltion tulee ryhtyä
toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä sellaisten olosuhteiden luomiseksi,
jotka ovat omiaan turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelut
sairaustapauksissa. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 6 artiklassa
on säädetty oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman
täysimääräisesti. Säännöksen tarkoituksena on luoda optimaaliset puitteet
lapsen henkiinjäämiselle ja edellytykset hänen harmoniselle kehittymiselleen.
Sopimuksen 24 artiklassa on säädetty oikeudesta terveyden- ja sosiaalihuoltoon.
Myös YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa 10
artiklassa säädetään oikeudesta elämään ja 25 artiklassa oikeudesta terveyteen.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä
tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Ponsi
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan
hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Laki
majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain
väliaikaisesta muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin
(308/2006) väliaikaisesti
uusi 3 a § seuraavasti:
3 a §
Ravitsemisliikkeiden aukiolon väliaikainen rajoittaminen
Ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat on pidettävä
suljettuina asiakkailta.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ruoan tai juoman
myymistä ravitsemisliikkeestä muualla nautittavaksi.
Mitä 1 momentissa säädetään ei koske 1 §:n 3 momentissa
tarkoitettuja henkilöstöravintoloita.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 ja on voimassa 31
päivään toukokuuta 2020.
Helsingissä 24.3.2020
Pääministeri SannaMarin jA Työministeri Tuula Haatainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tulee näkyviin kun se on hyväksytty. Kiitos kommentista